 |
| Janne Holopainen 1919-20 |
Tampereen taistelut
Janne
Holopainen oli äärimmäisen väsynyt ja myös sairas. Hän oli marssinut täysissä
varusteissa Kuorekoskelta Heinjoelle, kevätliejuiset tiet ja aiemmat rasitukset
olivat jo vieneet voimia. Osa miehistä oli uupunut matkalle. Miehet
majoittuivat autioon taloon, jonka asukkaat olivat menneet kellarin suojaan.
Viipuria puolustavien punaisten tykistön hajanainen tuli ylsi kylään.
Suomen
sisällissota oli kääntynyt valkoisten voitoksi. Nyt punaiset taistelivat
Viipurista ja pakoreitistä Venäjälle.
Janne
Holopainen oli aloittanut sotaretkensä huhtikuun 2. päivä 1918 Kuopiosta. Elettiin ratkaisevien taistelujen hetkiä. Suomen
senaatti oli jo helmikuussa julistanut vuoden 1878 asevelvollisuuslain
uudestaan voimaan. Näin kaikista asevelvollisuusikäisistä miehistä tuli
periaatteessa sotilaita. Niinpä Savonkin miehet kutsuttiin aseisiin.
Janne
Holopainen Pöljältä oli torpparin poika, mutta hän jakoi sydämestään valkoisen
armeijan arvot. Miehet olivat lähdössä Tampereelle, jossa punaisten ja
valkoisten taistelu kävi huhtikuun alussa kiivaimmillaan. Holopainen kuului
Pohjois-Savon rykmentin täydennyspataljoonaan. Rykmenttiä johti jääkärimajuri
Juho Henrik Heiskanen.
Vuorokauden
härkävaunussa matkustettuaan miehet tulivat Orivedelle. "Mieliala miehistössä oli toverillinen, iloinen ja hilpeä.” Tampereen
taistelun jyly kuului selvästi, sillä molemmilla osapuolilla oli raskasta
tykistöä käytössä.
Vehmaisten
asemalla kokemattomien miesten ilmeet vakavoituivat, sillä he saivat kokea
sodan pauhun ihan tosissaan. Vaikka se oli oma patteri, joka moukaroi
"ryssiä ja punikkeja", niin uni ei majoituspaikassa silmään tullut.
Vehmaisista edettiin aina vain lähemmäs Tamperetta.
"Heitin olalleni patruuna vyön sekä kiväärin ja
läksin seutuja tarkastelemaan. Heti huomasin, että maa oli melkein vapaa
lumesta ja leivo liverteli ilmassa näin kuljin läheiselle joelle erään torpan
rantaan kasvojani pesemään täällä sain eräältä vaimolta tietää että seutu oli
Vuohensillan kylää Messukylän pitäjää 3 kilometriä Tampereelta pohjoiseen. Tämä
seutu oli ollut aivan taistelun keskustana sen huomasi sillä rakennukset olivat
aivan kuulien repimät, autiot ja ryöstetyt. Telefoonipylväitä sekä metsän puita
olivat kranaatit murskanneet. Teiden varsilla näkyi ihmisten sekä hevosten
ruumiita." (4.4.1918)
Janne
Holopaisen silminnäkijäkuvaus Messukylästä on karu. Messukylässä oli taisteltu
kiivaasti 24.-25.3. Valkoisten vainajat oli siivottu kentältä, mutta punaisten
kaatuneet makasivat päiväkausia ojissa ja katujen varsilla. Ruumiiden oli
tarkoitus herättää pelkoa joukoissa ja heidän kannattajissaan.
Janne
Holopainen ei osallistunut varsinaisesti Tampereen taisteluihin.
Asevelvollisuusjoukkoja säästettiin, koska niiden kokemus ja koulutus oli
vähäinen. Punaiset antautuivat 5.4. Seuraavana päivänä Janne pataljoona marssi
kaupunkiin. Janne kertoo olleensa vartiotehtävissä Tammelan torilla. Antautuvia
punaisia kerättiin kauppatorille, mutta oletettavasti myös Tammelan torilla oli
vartioitavaa. Valkoisten haltuun jäi arviolta 11 000 vankia.
Janne näki
ylipäällikkö Mannerheimin Tampereen asemalla. Hänen komppaniansa määrättiin
kunniavartioon, kun Saksan lähettiläs tuli vierailulle Tampereelle.
 |
| Mannerheim Tampereella 1918. |
Valkoiset etsivät
piileskeleviä punaisia. Jannekin kertoo tutkineensa Näsijärven rantoja. Muuten
joukot elivät hiljaiseloa Messukylän vaivaistalolla. Ilmeisesti
asevelvollisuusjoukkoja ei käytetty "puhdistuksissa" joita voittajat
ankaralla kädellä panivat toimeen. Lauantaina 13.4. täydennyspataljoona lähti
kohti Karjalan rintamaa. Viipuri ja sen ympäristö oli vielä punaisten hallussa.
Lähteet: Janne Holopaisen päiväkirja 1918 (Anna-Liisa Heikkisen arkisto), Tellervo Juvosen ja Anna-Liisa Heikkisen haastattelut, Sisällissodan pikkujättiläinen, luettelo jääkäreistä http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_j%C3%A4%C3%A4k%C3%A4reist%C3%A4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti