Gadgetissa oli virhe

lauantai 28. syyskuuta 2013

Ei ainakaan kunnan elätiksi!

Pöljän kylä 1940-luvulla. 

Vanhoilla päivillään mummoni, Anna-Helena Roivainen sanoi joskus tuskastuneena, että hänet pitäisi viedä kunnalliskotiin. Lapsikin tajusi, että kunnalliskotiin joutuminen olisi suunnilleen pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua. Mihin perustui vuonna 1893 Nilsiässä syntyneen mummoni tieto kunnalliskodista pahana paikkana?

Sattumalta sain käsiini dokumentin, joka johdatti Helleena-mummon ahdistuksen jäljille. Vihkonen oli Köyhäinhoidon Piirimiehen Avustusluettelo, Atte Rautiainen. Pöljän köyhäinhoitopiiri muodostui Pöljän, Pohjolanmäen ja Hökösen koulupiireistä. Atte Rautiainen oli Siilinjärven kunnan huoltolautakunnan jäsen 1937-1940. Vihkonen sekä Siilinjärven kunnan köyhäinhoidon säilyneet asiakirjat avaavat karun näkymän suomalaiseen köyhyyteen 1930-luvulla.

Köyhäinhoidon järjestämisestä vastasi köyhäinhoitolautakunta (vuodesta 1937 huoltolautakunta). Lisäksi järjestelmään kuului ns. kaitsijoita. He valvoivat ja arvioivat tuen tarvetta alueellaan.  Vuosina 1926-1940 Pöljän piirin köyhäinhoidosta vastasivat Aarne Väänänen, Matti Pitkänen, Janne Holopainen, Aaro Rissanen, Otto Itäkallio ja Atte Rautiainen.

Atte Rautiainen perheineen 1939.
Köyhyys iski Pöljällä ja muuallakin, kun elämän riskit toteutuivat: sairaus, vanhuus, halvaus, aviopuolison kuolema, työttömyys, sokeus. Muitakin syitä oli. Ajan asenteista kertoo Atte Rautiainen arviot avun anojista: ”ovat huononlaisia ihmisiä, opettaneet laiskuuteen ja velttouteen poikansa”, avustuksen syy ”saamattomuus, osaksi laiskuus”, ”K.M. ei itse huolehdi perheestään, kuleksii maailmalla renttuilevaa elämää.” Silti apua annettiin.

Keuhkotauti oli tavattoman yleinen sairaus. Aten vihkosessakin on useita mainintoja keuhkotautia sairastavista avustettavista. Joka neljäs kuoli keuhkotautiin Pohjois-Savossa vuosisadan alussa. Siilinjärvellä oli Tarinaharjun keuhkotautiparantola, mutta sinne eivät kaikki päässeet.

Huoltolautakunta päätti maksusitoumuksista kokouksissaan. Näin toimittiin kaikissa sairauksissa. Eräällekin anojalle myönnettiin maksusitoumus lääninsairaalaan Kuopioon umpisuolen leikkaukseen. Kiireelliset tapaukset yritettiin tietenkin hoitaa. Maksusitoumus käsiteltiin myöhemmin.

Koko Suomi oli yhtä suurta sote-aluetta.

Siilinjärveläisiä sairaita kuljetettiin Kaatuvatautisten parantolaan Ouluun, Kuopion lääninsairaalaan, Ihotautiklinikalle Helsinkiin, kirurgiseen hoitoon Helsinkiin, ”hermotautisten" osastolle Helsinkiin, Niuvanniemeen ja Kortesjoen kaatuvatautisten parantolaan.  Harjamäen piirimielisairaala oli kunnassa, mutta säästösyistä kunta piti mielisairaitaan mieluummin kunnalliskodissa. Anomuksesta köyhätkin kuitenkin saivat erikoissairaanhoitoa.

Siilinjärveläisiä tuotiin Torniosta, Helsingistä ja Viipurista kunnalliskotiin, koska kotipaikka oli Siilinjärvi. Naapurikuntien kanssa riideltiin vaivaisista, joita jokainen kunta koetti sysätä toiselle.
Kunnalliskoti vihittiin käyttöön vuonna 1931. Komean näköinen rakennus kätki sisäänsä surkeita ihmiskohtaloita.

Siilinjärven kunnalliskoti 1931-76.
Köyhäinhoidon piiritarkastaja Tolonen puuttui toistuvasti kunnalliskodin puutteisiin: mielisairaat, lapset, keuhkotautiset ja vanhukset olivat samoilla osastoilla. Tunnelma ei ollut viihtyisä. Yli kaksivuotiaita lapsia sai lain mukaan pitää kunnalliskodissa korkeintaan kuuden viikon ajan. Esimerkiksi vuonna 1936 kunnalliskodissa oli 23 lasta.

Atte Rautiaisen vihkosessa on Luettelo Pöljän Huoltopiirissä Sioitetuista lapsista. Luettelossa on 23 lasta, jotka on sijoitettu pöljäläisiin sijaiskoteihin vuosina 1937-40. Listasta löytyi ukkini Kusti Roivainen, joka 1000 markan korvausta vastaan antoi kodin viisivuotiaalle tytölle. Tyttö eli sijaisperheessään kaksi vuotta. Tällä tarinalla oli onnellinen loppu, sillä lapsi pääsi Ruotsiin äitinsä luokse. Vuonna 1938 Siilinjärvellä oli 55 sijoitettua lasta. Kunnassa oli alle 10 000 asukasta.

Köyhäinhoidon piiriin joutunut ihminen menetti kansalaisoikeutensa. Hän ei esimerkiksi päässyt pois kunnalliskodista ilman lautakunnan suostumusta. Huoltolautakunta antoi varoituksia, määräsi työlaitokseen ja päätti sterilisaatioista. Vuonna 1937 sterilisaatiota haettiin seitsemälle talon asukkaalle.

Millaista apua oli saatavissa? Jauhoja, maitoa, rahaa, lääkärilippu, sairaalalupa, lapset huostaan, viljelyspalsta, siemenviljaa- tai perunaa, kunnalliskotipaikka. Kaksi avustuksen anojaa sai v.1926-1940 lehmän. Avustukset perittiin takaisin, jos avustuksen saajan tilanne parani. 

Pöljäläinen köyhyys oli keuhkotautia, yksihuoltajuutta, vammaisuutta ja vanhuutta. Ihminen menetti arvokkuutensa ja vapautensa, jos hän joutui turvautumaan köyhäinhoitoon. Mummoni ei koskaan ollut niin köyhä, että olisi tarvinnut kunnanavustuksia. Mutta hän oli elänyt ankaran köyhäinhoidon ajan ja pelkäsi kunnalliskotia 1970-luvullakin.

Ensimmäinen merkki hyvinvointivaltioajattelusta oli äitiysavustus. Sitä hakivat ja sen saivat myös äidit, jotka eivät olleet köyhäinhoidon piirissä. Äitiysavustusta annettiin vuodesta 1937 alkaen.

Lähteet: Köyhäinhoidon Piirimiehen Atte Rautiaisen Avustusluettelo. Köyhäinhoitolautakunnan pöytäkirjat 1925-29, Kunnalliskodin johtokunnan pöytäkirja 1932-1940, Siilinjärven kunnan arkisto.Kasurinen&Kasurinen, Siilinjärvi. Puoli vuosisataa kunnan ja seurakunnan kehitystä sanoin ja kuvin.Valokuvat Lassilan ja Puustellin arkistot.



lauantai 14. syyskuuta 2013

Tytöstä naiseksi sota-aikana


Irma Pantzar hiihti Kolmisopelta Hoikille helmikuun alkupäivinä 1940. Hänellä oli mukanaan suruviesti Sanna Vartiaiselle. Sannan puoliso ja Irman eno Matti Vartiainen oli kaatunut Pitkärannassa. Sanna ei voinut uskoa aluksi viestiä, sillä Matti oli juuri ennen kuolemaansa ehtinyt lähettää kirjeen kotiin. Sanna Vartiainen jäi yksin kahden pienen lapsen kanssa. Viestinviejä oli itse vasta 13-vuotias.

Seitsemäntoistavuotiaana Irma oli jo Harjamäen sotasairaalan keittiössä töissä. Jatkosodan aikana Suomeen perustettiin kaiken kaikkiaan 56 sotasairaalaa. Sairaalapaikkoja oli 3,5 kertaa enemmän kuin rauhan aikana. Siilinjärvellä oli kaksi suurta sairaalaa, Harjamäen piirimielisairaala ja Tarinaharjun tuberkuloosiparantola. Molemmat Siilinjärven sairaalat toimivat sotasairaaloina.

Hilkka Savolainen, Anna-Liisa Karttunen, Anni Rissanen, Irma Pantzar.
Työvoimapula oli huutava. Suomella oli kuitenkin merkittävä resurssi Lotta Svärdin toiminnassa mukana olleissa naisissa. Heillä oli koulutusta ja osaamista myös sairaaloiden työvoimaksi. Irma Pantzar oli muonituslotta. Ajan tavan mukaan Irmakin piti Harjamäessä asuessaan vieraskirjaa.

Helka Puurunen ja Irma Pantzar.
Irma piti nimipäiväkekkerit 31.3. 1944. Irman huoneessa kokoontui ainakin: Hilma Kärkkäinen. Nilsiä Ruohomäki. Aino Karttunen. Tervo. Siiri Leskinen, Muuruvesi, Vuotjärvi. Anni Rautiainen, Siilinjärvi, Tyyne Lappeteläinen, Pöljä, Helga Vepsäläinen, Siilinjärvi, Hannonmäki, Anna-Liisa Karttunen, Kuopio, Kaislastenlahti.

Vieraskirja avaa sotaan erikoisen näkökulman. Rintama oli kaukana, mutta sota silti hyvin todellisena läsnä.  Harjamäellä hoidettiin vakavasti vammautuneita kirurgisia potilaita. Vieraskirjassa on kuitenkin aina juhlat ja hyvät ”korvikkeet”. Lottaystävykset vierailivat toistensa luona ja kirjoittivat tyylin mukaisia kiitoksia emännälle ”korvikkeista” ja hauskasta illasta.

Irma vasemmalla ensimmäinen.
Kesäkuun alussa 1944 Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen Kannaksella. Sen taistelun kumu kuului ja tuntui Harjamäelläkin.

Tupavanhin, lotta Alma Pasanen 13.6.1944:

Irma muherolle!
Tänään on kolmastoista päivä kesäkuuta, sateinen ja sumuinen, tekee mielen apeaksi.
Paljon on puhuttu ja pohdittu suuria asioita, onhan aika taas ikävä ja kohtalokas. Yhteinen päätös tuli! Pidämme peukkua pystyssä, että yhteinen ja luja uskomme toteutuisi ja ”ikuinen hirmumme” kavala ryssä, saisi kovan iskun takaisin ja ikävät uutiset Kannakselta muuttuisi pian päinvastaiseksi.

Neuvostoliiton hyökkäys onnistuttiin torjumaan. Heinäkuussa 1944 Irma lähti sairaalasta ”maatalouskamppailuun” eli heinätöihin Kolmisopelle. Irma palasi vielä sairaalaan töihin. Jatkosota päättyi syyskuun alussa ja sotasairaala alkoi hiljentyä. Monilla potilailla oli kuitenkin vakavia ja hoitoa vaativia vammoja, joten Irmakin työskenteli Harjamäellä marraskuun loppuun 1944. Lotta Svärd -järjestö lakkautettiin 23.11.1944.

Morsiuskurssi Pöljällä 1945.
Helmikuussa 1945 Pöljän Maamiesseurantalolla järjestettiin morsiuskurssit. Siellä nuorille naisille opetettiin kodinhoitoa. Kurssi kesti kaksi viikkoa. Nuoret naiset saivat oppia lastenhoidosta, vaatehuollosta ja puutarhanhoidosta. Jokainen päivä aloitettiin virrellä ja rukouksella. Irma pyysi jokaisen kurssille osallistuneen nimen vieraskirjaansa.

Irma ja Vihtori 24.3.1946.
24.3. 1946 Kulhuassa juotiin kihlajaiskahveja. Irma ja Vihtori Roivainen olivat tavanneet ensimmäisen kerran jo talvella 1944. Lomilla ollut Vihtori oli tanssittanut Irmaa salatansseissa huvilalla Panninniemessä. Vasta yli vuosi ensitapaamisen jälkeen nuoret alkoivat seurustella vakavammin. Jaakko Roivaisen ja Meeri Turusen häissä Höntällä tapailu muuttui yhteisen elämän oivallukseksi.

Naapurit ja sukulaiset kävivät Kulhuassa onnittelemassa Irmaa kihlautumisesta. Vihtori Roivainen on kirjoittanut kirjaan vain kerran nimensä. Hän kävi 19.5.1946 sisarensa Helvi Roivaisen ja Martta Julkusen kanssa Kulhuassa. Helvi kirjoitti: ”On käyty!” 

Hääväkeä Kulhuassa 1946.
Irma Pantzar ja Vihtori Roivainen menivät naimisiin Kolmisopen Kulhuassa, Irman kotona 6.7.1946. Peräti 149 vierasta kirjoitti nimensä vieraskirjaan! ”Onni olkoon mukanasi elämäsi retkellä. Kyllä oli nätti poika vihkimisen hetkellä.”  Häitä tanssittiin Pöljän Maamiesseuran talolla.

Viimeiset merkinnät vieraskirjassa ovat keväältä 1947. Perheen esikoinen, Martti Sakari syntyi 15.3. Mirja ”systeri” kirjoitti:
Irma kulta! Taidan heti alkuun onnitella sinua tuon pienen ”esikoisesi” johdosta. –Siis lykkyä tykö! Anteeks muuten tuo töherrys tuossa. Ei ollut teko, niin kuin tarkoitus. Niin sinä käskit minun skriivata, mutta minä kun en ole sanomalehtialan akkoja, niin täytyy kai lopettaa tähän. Vieläkin onnea ja kiitoksia paljon seurasta. Systerisi Mirja. (17.3.-47)

Lähteet: Irma Roivaisen vieraskirja vuosilta 1944-47.  Irma Roivaisen haastattelut. Valokuvat Irma Roivaisen kotiarkisto. Juhani Kärjä, Kuopion sotasairaala -20. SotaS. Vuosikokousesitelmä Kuopion Isänmaallisen Seuran vuosikokouksessa 17.3.2010.


tiistai 3. syyskuuta 2013

Sodasta rauhaan Pohjolanmäellä

Pohjolanmäki

Syyskuun alussa 1944 Aatu Väänänen merkitsi kalenteriinsa:

”Puolipilvistä. Holopaalan riihtä lämmittelin.” (3.9.)

”Pilvessä vähän, satoi. Perunoita nostettiin, pysäkille vein hevosella.” (4.9.)

”Pilvistä. Siilinjärvellä asioilla pistäydyin pyörällä. Ruislyhteitä riiheen vein.” (5.9.)

”Pilvistä. Iltapäivällä satoi paljon. Maijon vein ja asistentin tavarat Pulasteelle.” (6.9.)

”Pilvistä. Perunoita kaupunkiin lähetin.” (7.9)

”Puolipilvistä. Ohraa piikitettiin.” (8.9.)

”Pilvistä. Satoi vähän.” (9.9.)

”Pilvistä. Aamusella satoi. Puolukassa käytiin Jennyn kanssa.” (10.9.)


Suomi solmi aselevon Neuvostoliiton kanssa syyskuun 4. päivä 1944. Jatkosota loppui. Aatu Väänäsen maatalouskalenterista on turha hakea kommentteja rauhantekoon. Se oli varattu talon asiallisiin asioihin, kuten sadonkorjuun etenemisen kirjaamiseen tai mainintaan puolukkaretkestä Jennyn kanssa!

Joka päivä isäntä merkitsi tietoja säästä. "Pilvistä. Yrkäili vettäkin sataa." (3.4.1945)  Toiseksi hän merkitsi kalenteriin päivän tärkeimmät työt. Tyypillinen kirjaus on esimerkiksi kesäkuun 5. päivä 1944: "Puolipilvistä, kylmää. Ohran kylvin Alangolla, kauraa laitettiin."

Keväällä alkoi siementen lajittelu. Sitten seurasi kylvö ja korjuu. Vuonna 1945 heinänteko aloitettiin Pohjolanmäellä heinäkuun 16. päivä. Heinän piikitys ja korjuu jatkui sitten elokuun puolelle. Rukiin leikkuu aloitettiin 8.8. Pellavaa loukutettiin ja syysruis kylvettiin. Sitten nostettiin peruna.

Pohjolanmäen piikitettyä heinää. Kuva Riitaniitylle päin.
Kesät olivat työntäyteisiä, mutta Pohjolanmäellä oli  työväkeä. Elokuussa 1945 Aatu ja hänen puolisonsa Jenny matkustivat lomamatkalle Turkuun ja Naantaliin. Talon työt hoituivat ilman isäntää ja emäntääkin. Pekka Kejonen, Hilma Leskinen, Anni Väisänen,  Kokkosenmäen Heikkiset, Edla Kokkonen ja Teppo Palve tekivät tarvittaessa töitä taloon vuosina 1944-45.

Aatu Väänänen oli monitaitoinen isäntä. Tammikuussa 1944 hän aloitti reen tekemisen. Ensin veistettiin jalakset. Sitten höylättiin, istutettiin kaplaat ja pajuteltiin reki. Valmistettiin kaastat ja reki tervattiin. Aatu teki myös kalaverkkoja. Usein kalenterissa toistui: "Kotosalla puuhastelin.

"Halkomääräyksiä jakelin suksikyydillä." (2.2.1944) "Hevostarkastukset Hökösellä, Pöljällä, Sopella, Keskimmäisellä." Armeija tarvitsi halkoja ja hevosia ja paikallinen suojeluskunta hoiti hankintaa ja valvoi, että määräyksiä noudatettiin.

Talon teurastukset Aatu kirjasi huolellisesti ja mainitsi erikseen, että vei lihat Kansanhuoltoon. Oletettavasti Pöljälläkin mustan pörssin kauppaa harjoitettiin, mutta ei Pohjolanmäeltä! Kansanhuollon konttori oli sijoitettu Siilinjärven vanhaan kunnantaloon.

Aatu Väänänen oli kunnallislautakunnan jäsen. Sodasta huolimatta kokouksia pidettiin säännöllisesti. Samoin Pohjolanmäen kansakoulun asioita piti hoitaa kuten ennen sotaakin. Johtokunnan puheenjohtajana hän huolehti koulun asioista. "Koululla irtain luetteloitiin." (8.1.1944) 

Pelkästään myllyllä käynti saattoi viedä kaksi päivää. Keskiviikkona illalla 19. tammikuuta 1944 Aatu laittoi myllykuorman valmiiksi.  "Pilvessä. Hyvä sää. Viantaan vehnämyllyyn menin. Yötä piti olla naapurissa. Perjantaina Aatu ajeli "aika kovassa pakkasessa" takaisin Pohjolanmäelle.

Lähes jokaiseen päivään liittyi käynti pysäkillä. Pohjolanmäeltä vietiin maito Pöljän pysäkille. Sieltä haettiin myös posti. Muutenkin isäntä liikkui kylän taloissa ja mökeissä.

Aatu kävi säännöllisesti veljiensä Kallen ja Jannen luona. Kalle isännöi Panninniemen tilaa (Pannila, kuten Aatu useimmiten kirjoitti)  ja Janne Lassilaa. Janne Holopaisen luona Aatu kävi melkein päivittäin. Usein hän vieraili myös Kokkosenmäen mökeissä, Hoikilla Rytkösessä ja Pöljänjärven ympäristön taloissa. Varsinainen kyläily tapahtui sunnuntaisin. Muuten vierailuihin liittyi ilmeisesti aina asioita.

Vasta keväällä 1945 valtakunnan politiikka näkyy vähän muistiinpanoissa. Eduskuntavaalien alla Pöljälläkin oli puhetilaisuuksia. Aatu kävi ainakin kahdessa vaalitilaisuudessa: Maamiesseuran talolla ja Hiekkaharjussa.

Pöljän koululla laskettiinkin sitten vaalin tulosta 18.3.1945 yöllä yhteen saakka. Oli paljon uusia äänestäjiä: ikärajaa oli laskettu 21 vuoteen. Kommunistien toiminta oli laillistettu ja SKDL asetti myös ehdokkaansa vaaliin. Oli muutoksen aika. Enää ei Aatukaan mennyt suojeluskunnantalolle asioita hoitamaan, talosta oli tullut "Manttaalikunnan talo". Suojeluskuntajärjestö oli lakkautettu syksyllä 1944.

Huolen ja epävarmuuden keskellä Pöljällä haettiin virkistystä kulttuurista. Pöljän näytelmäpiiri oli saanut Kuopion yhteisteatterista Aira Kauhasen ohjaamaan esityksen. Heinäkuun 31. päivänä 1945 sai ensi-iltansa Minna Canthin Roinilan talossa. Aatu ja Jenny Väänänen olivat paikalla, kuten koko kylä. Näytelmä jäi suurtapauksena kyläläisten mieleen.

Marja ja Kaisu Rautiainen, Ensio Korhonen Pöljän Maamiesseurantalolla 1945.
Pohjolanmäeltä on säilynyt kylähistorianharrastajan käsiin täydellinen kokoelma talon maatalouskalentereita vuosilta 1919-1966. Ihan kaikkina vuosina isäntä ei ole säännöllisiä merkintöjä tehnyt. Aatu Väänänen sai päivänsä keskeiset tapahtumat mahtumaan kalenterinsa kahdelle riville.

Hän luki useampaa sanomalehteä, Suomen Kuvalehteä ja talossa oli radio. Lisäksi Pohjolanmäellä oli kirjasto. Aatu seurasi aikaansa, hänellä oli mielipiteitä ja omakohtaisesti mietittyjä ajatuksia. Yhtäkään niistä hän ei ole kirjannut maatalouskalenteriinsa.

Jenny ja Aatu Väänänen


Lähteenä Aatu Väänäsen maatalouskalenterit v. 1944-45. Valokuvat Eeva Väänänen.

Lisää Aatusta toisaalla tässä blogissa: Aatu Väänänen jatkosodassa 1941-42