Gadgetissa oli virhe

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Aatteen paloa Pöljällä

Sisällissodan muisto oli vahva Pöljälläkin itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä. Kokemusta erilaisten mielipiteiden sietämisestä eli demokratiasta oli vähän. Ajasta on säilynyt jonkun verran dokumentteja ja muistitietoa.

Lapuan liikkeen kannatus Siilinjärvellä oli varsin vahvaa. Kunnasta lähti Lapuan liikkeen organisoimalle talonpoikaismarssille 21 osallistujaa. Esimerkiksi Harjamäen piirimielisairaalan johtaja Elon Enroth, kauppias Pekka Savolainen ja maanviljelijä Janne Savolainen. Kesällä 1930 kymmenen siilinjärveläistä tuomittiin Savon Työn päätoimittaja Kalle Korhosen kyyditsemisestä erilaisiin rangaistuksiin. Maaningalla oli kaksi kyyditysyritystä. Pöljän työväenyhdistyksen puheenjohtaja Oskar Heikkistä uhkailtiin.

Vuoden 1928 valittu Siilinjärven valtuusto ”puhdistettiin” työväestön edustajista. Seuraavissa vaaleissa 1930 ei ollut ollenkaan työväestön ehdokkaita vaalissa, koska heidät tulkittiin kommunistielakien perusteella vaalikelvottomiksi. Seuraavaksi käytiin käsiksi työväenliikkeen hallussa olevaan omaisuuteen, erityisesti työväentaloihin. Kuopion läänissä suljettiin 65 työväentaloa kommunistisina. Yksi näistä taloista oli Pöljän työväentalo.
Taustalla Pöljän työväentalo.
Pöljän maamiesseura osti valtion takavarikoiman talon. Siellä järjestettiin välittömästi suojeluskunnan toimintaa. Työväenliikkeen kannattajat olivat varmasti ”siivet supussa”. Suojeluskunta järjesti Pitkänjärven jäällä pistooliammunnat talvella 1931. Voi arvailla, että se oli viesti SDP:n kansanedustaja Yrjö Räisäselle. Hän asui kesäisin huvilallaan Pöljällä ja oli tunnettu hahmo kylällä.

Lapuan liike kiellettiin Mäntäsälän kapinan jälkeen 1932. Liikkeen aatteita edistämään perustettiin Isänmaallinen Kansanliike. Puolue osallistui ensimmäisen kerran vaaleihin 1933. IKL:n toiminnasta Pöljällä on olemassa dokumentti. Kylällä järjestettiin puolueen vaalitilaisuus 11.6.1933 ja kerhoilta 29.11. 1933. Hökösen koulun opettajatar Hillervo Taskiselta on säilynyt puheluonnokset näihin tilaisuuksiin.
Hillervo Taskisen muistivihkoja. 
Kunnioitettavat vieraamme, sini-mustat S:järven kirkolta! Hyvät pöljäläiset!

Kommunismin synnytti kamarioppinut , juutalaisyntyinen professori Karl Marx. Lähetti sen ehdottomana, autuaaksi tekevänä dogmina herkkäuskoisen työväestön keskuuteen.

Pian siitä muodostui vain hypoteesi; mutta jota kaikkivoivan rahan avulla on pystyssä pidetty määrättyjen johdossa olevien eduksi, mutta massojen tuhoksi. Niin pian kuin massojen silmät ovat auennut, on koko ennen niin häikäisevä oppi kommunismista muuttunut vain käyttökelvottomaksi fiktioksi. Omakohtaisen todisteen pääpesän, Venäjän onnellisista oloista voinee uskoa niiden omat lausunnot, jotka tuosta kurjuudesta rajaloikkauksin ovat päässeet esim. Suomen puolelle. Niin. "Paras keino punaisuuden poistamiseksi on opintomatka Ihantalaan!" - Nuo sanat olen kuullut ennen vapaussotaamme Amerikkaan menneen suomalaisen; sieltä aatteen innoittamana Venäjälle menneen, mutta viime kesänä tänne paenneen suusta. Tuo on mielestäni uskottavampaa kuin Sirkuskadun barrikadin takana talvensa ja Pitkänpäässä kesänsä viettävän herrasmiehen ylitsevuotavat ylistelyt aatteensa oikeudesta ja onnistumisesta.

Nyt on yhdestoista hetki käsissä. Ei ole yhdentekevää, ketkä yhteiskunnassamme ovat asioiden johdossa. Ja antakaa sydämenne lämmitä Siperiaan karkoitettujen inkerikkojen menehtymishuokauksista ja Karjalan avunpyyntöjä kuullessanne.

Antakaamme isänmaan käsitteen kirkastua siinä valossa, että vielä elämässämme näkisimme koittavan Suur-Suomen aamun.

Säilyneiden puheiden valossa Hillervo Tasknen oli puhdasverinen ”uuden ajan ihminen”. Hän oli omaksunut syvästi aikansa isänmaallisen idealismin. Ihanteena oli valtiollinen yhtenäisyys, puolueriidat olisi poistettava. Ihmisten tulisi ymmärtää suuremmat arvot: suomalaisuus, rotu ja alistuminen kansankokonaisuuden vaatimuksille. Tämä liittyi äärimmilleen vietyyn uhriutumiseen. ”Enempää ei meiltä vaadita kuin kaikkemme.” 

Hillervo puhui samana vuonna myös suojeluskunnan iltamissa, oletettavasti Pöljän maamiesseuran talolla. Hän suuntasi puheensa erityisesti kylän työväestölle:

”Ette suinkaan ole huonompiosasia ja sorrettuja kuten joiltakin tahoilta teille koetetaan uskotella, vaan täydellisesti samanarvoisia ja samoja oikeuksia nauttivia ihmiskunnan jäseniä kuin ne muka parempiosaiset porvarit, joita teidän käsketään viimeiseen hengenvetoon asti vihaamaan ja valmistamaan heidän perikatoaan! Vaan olitpa pieni käskyläispoika tai emännän pikkupiika olet rakkaan Suomemme uskollinen puoltaja ja soturi, jos itse vaan niin tahdot. Et tarvitse tuliluikkuja, et muita aseita rintamaasi. Siis itsestäsi riippuu, tahdotko henkisesti jäädä työnantajaasi alemmaksi suurien arvojen omaamisessa vai pyritkö työlläsi ja puhtaalla mielelläsi olevasi samalla tasolla yhteisten suurten asioiden ajamisessa.”

Kaikki suojeluskuntalaisetkaan eivät Pöljälläkään purematta nielleet IKL-henkistä näkemystä isänmaallisuudesta. Hillervo: ”Tiedän tapauksen jolloin rintamalla (viittaa vuoteen 1918) ja sk:ssa vuosikymmenen toiminut kunnon mies, talonpoika on tuonut varusteensa pois, koskei viitsi olla jonninjoutavien suunsoittajien komennettavana.”  Hillervo piti tapausta valitettavana. Suojeluskunta toimi  Pöljälläkin aktiivisesti. Pienimuotoisista sotaharjoituksista on jäänyt dokumentteja. Maltillisemmat maalaisliittolaiset eivät pitäneet siitä, että järjestö liitettäisiin suoraan IKL:n aatteisiin.
Suojeluskuntaharjoitukset Pöljällä 1920-luvulla. 
Pohjois-Savon poliittista tilannetta kuvasi hyvin se, että vaalipiirin kaksi suosituinta politiikkoa vuoden 1933 eduskuntavaaleissa olivat IKL:n Eljas Simojoki ja SDP:n Yrjö Räisänen. Pöljän kylä oli vahvaa Maalaisliiton kannatusaluetta. Kunnallisvaaleissa pidettiin vielä 1930-luvulla puoluetunnukset piilossa. Ohessa ehdokasasettelu Siilinjärvellä 1933. Pöljäläisiä ehdokkaita oli Maalaisliiton listassa Janne Holopainen, Aatu Halonen, Otto Itäkallio ja Kaarlo Lahtikivi. Kokoomus/IKL oli saanut Pöljältä listalleen Elsa ja Janne Väänäsen.Myös Kolmisopen opettaja Anni Leinonen on tällä listalla.
Kunnallisvaaleissa puoluetunnukset piilotettiin vielä 1930-luvulla. Vasemmiston ehdokkaat listassa 17. ML, Kokoomus ja IKL piiloutuvat yleisten tunnusten taakse. Vertaa kirkkovaltuustovaalit 2014.

Kunnallisvaaleissa 1933 Pöljällä Maalaisliitto (Terveen kunnalliselämän puolesta) sai 130 ääntä, Kokoomus/IKL (Kunnan ja kuntalaisten yhteisedun puolesta) 23 ääntä ja vasemmisto 17 ääntä. Vasemmiston ehdokasasettelua rajoitettiin edelleen.

Ohessa Siilinjärven kunnallisvaalien tulos Pöljällä 1936. 
Vaalitilaisuus järjestettiin Pöljän koululla. Vaalilippuun on laskettu annetut äänet.
Kommunisteilla oli kannatusta Pöljällä, mutta heidän toiminnastaan ei ole vielä dokumentteja vastaan tullut. Äärioikeistollakin oli toimintaa, mutta vuoden 1936 kunnallisvaalitulos näyttää, ettei se kovin vahvaa ollut. Kovin vahvaa ei Hillervonkaan kannatus edes kotinurkilla ollut.

Lähteet: Hillervo Taskisen arkisto. Mikkelin maakunta-arkisto. Vaalilautakuntien vaalipöytäkirjat 1928-36, Kunnallisvaalien ehdokaslistojen yhdistelmät 1928-36, Keskusvaalilautakunnan pöytäkirjat 1924-36.Siilinjärven kunnan arkisto. Kinnunen, Savon historia V. Vastakohtien aika 1919-1944. Siltala, Lapuan liike ja kyyditykset 1930.