Gadgetissa oli virhe

torstai 23. helmikuuta 2017

Huonoa naapurisopua vai luokkakaunaa?

Tämä teksti on jatkoa Torppari Taavetti Kuosmasen murhaTäydellinen murha Hökösellä ja Torppari Taavetti Kuosmasen murhan tutkinta 1916.


Torppari Taavetti Kuosmasen kotikylää Hököstä voisi kuvata torpparikyläksi. Murhaan liitetyistä miehistä kolme oli torppareita, lampuoteja tai heidän poikiaan, Nestor Leivo oli loinen ja Taavetti Taskinen yksi kylän harvoja tilallisia.

Savonniemen tila N:ro 11 Hamulan kylässä oli Juho Snellmanin omistuksessa. Tilalla oli neljä torpparia ja yksi lampuoti. Torpparit T.Pykäläinen, T. Kuosmanen ja T. Ikäheimo viljelivät Hökösellä ja August Korhonen lähempänä päätilaa, Pöljällä. Lisäksi Savonniemellä oli lampuotitila Hökösellä, Pitkälä, jota vuokrasi T. Pitkänen. Abner Snellmanin perillisillä oli laajat maaomistukset Hamulassa ja Hökösellä.

Pekka Savolainen Pöljä N:ro 12 (Paavola) tilan mäkitupalainen/torppari, Tilan nimi on henkikirjoissa Vellisalo, mutta Vellimäkenä se tunnettiin. Samasssa taloudessa asuivat myös Pekan vanhemmat, Petter (Pekka) ja Eeva. Pekka Savolainen oli naimisissa ja hänellä oli puolisonsa Annan kanssa viisi lasta.

Myös Leivo asui perheineen Vellimäessä. Jotakin perheen sosiaalisesta tilanteesta kertoo, ettei Leivon puoliso Iida Leivo voinut tulla talvella 1917 pidettyyn oikeudenistontoon, koska "hänellä on hoidettavanaan viisi lasta, vanhin näistä on kuuden vuoden vanha, eikä hänellä ole päällysvaatteita tai edes jalkineitakaan." Tämän poissaolon syyn vahvisti todeksi lautamies Airaksinen.

Juho Snellmannilla oli kaksi esimerkillistä torpparia, August Korhonen ja Taavetti Kuosmanen.

August Korhonen. Kuva Veijo Ollikaisen arkisto.
Savon Lehti kirjoitti 21.09.1912 edistyksellisistä maanviljelijöistä: "Torppari August Korhonen Maaningan Pöljällä omistaa Savonniemen torpan, on tarppareistamme se, joka ei tuumi, kuten useimmat torpparit nykyaikana "ei toisen maata kannata raivata, ei tunnollisesti viljellä." Hän on torpasta eloaikanaan ehtinyt saada sen jo sellaiseen kuntoon, että se on jo todella malliksi kelpaava pikkuviljelys, käytettykin yleisenä opintoretkipaikkana." Korhonen oli saanut lukuisia palkintoja, mm. Maanviljelysseuran kunniapalkinnon 1911, "Empire-hevosharan". "Paljon on ympäristön ja etempänäkin asuvain torpparien ja muiden pienviljelijäin ollut oppimista Korhosesta."

Taavetti Kuosmasen maanviljelystaitoja ja ahkeruutta taas kehuttiin Pellervossa 1915. Aatu Virtanen oli kirjoittanut Pellervoon jutun Kuosmasen viljelyksistä. Jutussa on myös kuva hänestä pellollaan. Kuosmanen kuivatti soita, raivasi ja menestyi. Pöljän Osuuspankki oli antanut lainaa Kuosmaselle ja hän oli omin voimin ja palkatulla työvoimalla tehnyt yhden hehtaarin uutta peltoa. Vuonna 1912 aloitettu työ oli kantanut laskelman mukaan noin 1000 markkaa tuottoa.

Loput Juho Snellmanin alustalaisita eivät ehkä olleet yhtä lailla isännän suosiossa. Monet jutun yhteydessä esille nousseet miehet olivat Pöljän työväenyhdistyksen maksavia jäseniä. Pitkäsistä Taavetti, Matti ja Taavi sekä Taavetti Ikäheimo, ja Tobias ja Iivari Lapveteläinen. Ikäheimon torpassa oli pidettu jonkinlaista puhetilaisuuttakin. Kuopiolainen työväenlehti Sanantuoja uutisoi murhasta ensimmäisenä kesällä 1916. Kirjoittelu loppui kokonaan syksyllä 1916. Ehkäpä jutun uutisarvo pitkittyessän väheni, mutta saattoi syynä olla sekin, että epäiltyinä oli työväenyhdistyksen miehiä.

Torpparrikysymys oli yksi eniten keskustelua herättäneistä yhteiskunnallisista kysymyksistä autonomian aikana. Torpparivapautuslaki oli ollut tekeillä vuodesta 1907 alkaen. Lakiin liittyi niin paljon omistusoikeuteen ja etuihin liittyviä ristiriitoja, että sitä ei saatu säädettyä ennen kuin tammikuussa 1918. Silloin torppariasiasta ja tietysti muistakin syistä poliittinen tilanne oli jo kiehunut yli ja aseet alkoivat puhua.

Käräjasalissa T.Pitkänen, T.Taskinen, T.Ikäheimo ja Topias Lapveteläinen kertoivat avoimesti huonoista väleistään Kuosmasen kanssa. Heidän mielestään Kuosmanen oli riitaisia, väkivaltainen mies, joka pieksi vaimoaan, lapsiaan ja eläimiään. Lisäksi Kuosmanen oli sulkenut kyläläisiltä kulun vanhaa tietä pitkin. Kuosmanen oli ilmeisesti raivannut entisen polun paikan pelloksi, josta hän ei nyt varsin ymmärettävästi antanut ihmisten kulkea.

Taavetti Taskinen väitti Kuosmasen ajaneen häntä takaa aseella uhaten, "vaikka hän käveli ojan piennarta pitkin." Matti Pitkänen taas kertoi Kuosmasen haukkuneen häntä: "Olet aidankaivajan poika, jonka vanhemmat ovat huoria ja rosvoja ja pojasta on tullut samanlainen!" Matti sanoi puolustaneensa itseään aidanseipäällä.

Todistajat kävivät sitten kertomassa Kuosmasen luonteesta, mutta yhtä paljon oli hyvän puhujia kuin pahankin. Kukaan ei ollut varsinaisesti nähnyt Kuosmasen lyövän vaimoaan tai lapsiaan, mutta puhetta oli. Väitteet siitä, että Kuosmanen olisi ollut huono palkkojen maksaja ja kohdellut palvelijoita huonosti jäivät yhtä lailla ilmaan. Monet kertoivat hänestä hyvää. Jopa Taavetti Pitkäsen Anna-tytär sanoi, että Kuosmasten perhe-elämä oli hänestä ihan tavallista. Ja mikä merkitys tässä murhajutussa Kuosmasen luonteella oli?

Pekka Savolainen oli velkaa Kuosmaselle 212,50 markkaa. Hänellä oli tieto siitä, että Kuosmanen oli pellolla aamutuimaan. Hänellä oli ase ja hän oli ollut liikkeellä varhain aamulla. Savolainen ja sukulaismies Leivo olivat syytettyjä rikoksesta koko käsittelyajan. Savolaisen ja Leivon puolesta puhui se, ettei heillä ollut ollut riitoja Kuosmasen kanssa ja todistajat kertoivat nähneensä Savolaisen murhan tekohetkellä muualla. Lisäksi Hilda Maria Kuosmanen ei uskonut, että Savolainen ja Leivo olisivat murhanneet hänen miehensä.

Taavetti ja Agatha Pitkänen perheineen. Kuvassa lapsista ainakin Taavetti,
Anna, Matti ja Antti. Kuva lienee otettu Pitkälässä.
 Kuva Nestor Halosen arkisto.
Käräjäkäsittelyn edetessä alettiin puhua T.Pitkäsestä yhä enemmän. Kuosmasten lähinaapurina heillä suhteet olivat ilmeisesti erityisen tulehtuneet. Kun epäilyksenalaisia alkoi ilmaantua enemmän, alettiin muistaa vanhoja puheita ja uhkauksia. Jo vuodesta 1913 kylällä oli uhattu tappaa Kuosmanen. Kukaan ei tietenkään myöntänyt tällaisia, mutta "joku oli kertonut jonkun toisen kuulleen sanottavan". Käräjäsalissa puheet eivät painaneet mitään.

Lopulta leski Hilda Maria Kuosmanen kyllästyi tutkinnan hitauteen. Hän sanoi myös oikeudessa, että pelkää olla Hökösen kylällä. Jo syksyllä 1916 leski valitti kuvernöörille Maaningan nimismiehen velttoilevan. Kuopion kihlakunnan kruununvouti tekikin lisäkuulusteluja, mutta juttu ei edennyt. Viimeisenä keinonaan Kuosmanen palkkasi yksityisetsivätoimiston Helsingistä avuksi.

Syyskuun lopussa 1917 Hököselle tuli tutkimuksia tekemään Sven Wallèn. Etsivätoimisto Sundberg & Wallèn toimi Helsingissä. Kesällä 1917 Maaningan nimismies oli pyytänyt Kuopion läänin kuvernööriä pyytämään virka-apua Helsingin kaupungin poliisilaitokselta. Sitä ei saatu. Sen sijaan kuvernööri von Hellens antoi yksityisetsivälle valtuudet tutkia asiaa ja poliisi lupasi kaiken virka-avun. Sitten alkoikin tapahtua.

Taavetti Pitkänen pidätettiin epäilytynä Taavetti Kuosmasen murhasta 18.10.1917. Hänet passitettiin Kuopion lääninvankilaan odottamaan oikeuden istuntoa. Oli löytynyt uusia todisteita. Ensinnäkin Hilda Maria Kuosmanen kertoi nyt nähneensä murha-aamuna Pitkälän pihalla harmaisiin vaatteisiin puetun miehen, joka oli seisonut noin 20 minuuttia navettahuoneen ja ulkohuoneen välikössä. Mies hävisi samoihin aikoihin, kun Kuosmanen lähti suoniitylle.

Pitkälässä tehtiin kotietsintä, jossa Taavetti Pitkäsen työkalupakista löytyi lyijylevyistä sylinterinmuotoon taottu lyijykappale. Se muistutti murhaluotia. Lisäksi Pitkälästä löytyi ase, jolla murha olisi voitu tehdä. Herää ajatus, ettei Hilda Maria Kuosmasen puheet veltosta rikostutkinnasta ehkä olleet ihan tuulesta temmattuja. Miksi Pitkälän aseet tutkittiin kunnolla vasta nyt?

Taavetti Pitkäsen kuvauksessa omista liikkeistään murha-aamuna oli epäselvyyksiä. Etsivä Wallèn kiinnitti huomiota varsin erikoiseen seikkaan. Pitkänen väitti viettäneensä aamun omassa kamarissaan ja käyneensä vain Pykälän torpalla piipahtamassa. Nyt etsivä oli saanut selville, että Pitkänen ei tullut Pykälään kotoaan vaan "haan poikki metsästä". 

Torpparinpoika Iisakki Ikäheimo oli nähnyt Hökösen järveltä "Pitkälän talon läheisyydessä johtavalla tiellä kävelevän Kuosmasen torppaan päin mieshenkilö, puettuna harmaaseen polviin saakka ulottuneeseen päällystakkiin, ollen mies keskikokoinen ja kumaraharteinen, joka henkilö kävellessään heitteli oikeata jalkaansa, niin että jalka oli näyttänyt olevan hiukan herpallaan, ollen hänen ruumiinsa kallistettuna hiukan oikealle, jolloin kertoja heti oli päättänyt että samainen mies oli Taavetti Pitkänen vanhempi. Miehellä oli ollut päällystakkinsa napit auki, vasen käsi taskussa ja oikea käsi päällystakin sisäpuolella...käsi siinä asennossa kuin olisi pitänyt kiinni jostain povellaan olleesta esineestä."

Tuuli oli kääntynyt. Ikäheimon "klaani" todisti Pitkästä vastaan, samoin Topias Lapveteläinen. Taavetti Pitkänen oli ollut paljon esillä tutkinnan alkuvaiheessa murhan mahdollisena ostajana. Nyt hänen päälleen puhuttiin tekoakin.

Hilda Maria Kuosmasen yritys näytti tuottavan tulosta. Taavetti Pitkänen pysyi vangittuna, asiaa käsiteltiin edelleen. Puuttuvien käräoikeusasiakirjojen vuoksi en vielä pysty sanomaan, mikä oli kihlakunnanoikeuden peruste, kun se vapautti Taavetti Pitkäsen 15.4. 1918 päätöksellä vankilasta. Häntä pidettiin edelleen "epäluulonalaisena tahalliseen murhaan", mutta hän jäi odottamaan oikeudenkäyntejä vapaana miehenä, kuten Pekka Savolainen ja Nestor Leivokin.

Ketään ei koskaan tuomittu Taavetti Kuosmasen murhasta. Leski Hilda Maria muutti lastensa kanssa äärmmäisen köyhiin oloihin Kuopioon 1920.

Oliko Kuosmasen murha pelkkää huonoa naapurisopua? Vai tappoko Kuosmasen luokkakauna? Kun isäntiä ei vielä uskaltanut ampua, niin isäntien suosikkitorpparin nyt kuitenkin? Vuonna 1916 tälläkin alueella uutisoitiin jatkuvasti torppareiden häädöistä ja isäntien halusta muutta vuokraehtoja tai olla uusimatta umpeutuvia sopimuksia.


Lähteet: Maaningan käräjäkunnan välikäräjäin pöytäkirjat 1913-1918 C III c:3, Maaningan käräjäkunnan varsinaisasian pöytäkirjat, C III a:55, JoMa. Aitovieri-Hirvonen, Lotta Kuosmasen sota, Savon Sanomat 1916, Savotar 1916, Savo 1916, Sanantuoja 1916, Hillervo Väänänen, Hökönen vuosikymmenen näkökulmasta. Kirjallinen tutkielma kasvatusopin laudaturia varten. Helsingin yliopisto, 1932. Kuopion läänin henkikirjat Pellervo 1.10.1915

Maisa Kankaiselle kiitos Pellervo-leikkeestä!
Tekstiä muokattu Elvi Ruuskasen huomioiden jälkeen 26.2,2017. Pekka Savolaiseen liittyviä virheitä korjattu.




















3 kommenttia:

  1. "Olihan tässä jutussa iloisempaaki. Luettavaa, kun isoukki August Korhosta hehkutettiin Savo-lehdessä edistyksellisestä ja mallikelpoisesta torpanhoidosta Savonniemestä.
    Nyt yli sata vuotta myöhemmin on välissä monien sukupolvien työ, mutta sama ajatus ja suunta näyttää edelleen jatkuvan Ollikkalan luomutilalla, sekä usko maanviljelykseen ja maidontuotantoon." Näin kirjoittaa Veijo Ollikainen kommenttina blogiin. Kiitos?

    VastaaPoista
  2. Aira Roivaiselle lämmin kiitos tutkimustyöstä koskien ukkini murhan selvittelyä. Eipä uskoisi, kuinka paljon lisätietoa on löytynyt.
    Taavetti Kuosmasen lapsenlapsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämä oli järkyttävä tapaus, iljettävä rikos. Olen iloinen, jos selvittelyilläni on merkitystä.

      Poista